Anoppi lähti viikon vierailtuaan sunnuntaina takaisin kotiinsa koirineen. Onneksi, sillä viikko kerrallaan riittää. Sen verran turbulentteja nämä päivät ovat. Nämä viikon vierailut toistuvat nykyisin kuukauden parin välein. Ja nämä väliajat hän on yksin kotonaan (n. 70 km päässä) ja suunnittelee mitä kaikkea seuraavan vierailuviikon aikana pitää ehtitä ostamaan ja tekemään. Mehän vuokrattiin viereinen yksiö meille lisätilaksi ja vierashuoneistoksi. Anoppi kuitenkin on ominut sen itselleen - eipä silti - maksaa puolet vuokrastakin. Ja sisustaa vimmatulla innolla sitä kämppää. Mattoja, tuoleja, peittoja, kippoja, vateja ja muoviomenoita ja muita dekohörhelöitä se kantaa joka päivä selkä vääränä sinne. Ja seuraavana päivänä käydään palauttamassa ne jotka eivät sopineetkaan sisustukseen. Tyhjä hylly tai laatikko on pakko täyttää jollain, ihan sama millä mutta jotain sinne on saatava laitettua. Ja jo niiden paikkaa pitää muuttaa joka päivä. Tällä ihmisellä on energiaa ja intoa vaikka muille jakaa.
Hän on ihan rakastettava ja ihana 7kymppinen nuorekas ja muodikas ihminen. Mutta rasittava. Varsikin viime vuonna leskeksi - 50 vuotisen avioliiton jälkeen - jäätyään on hän yksinäisyyttä torjuakseen meidät - siis poikansa, minun kumppanini ja minut - ominut varaperheekseen. Olisihan hänellä toinenkin poika perheineen, mutta niiden kanssa ei tule niin hyvin toimeen kuin meidän. Onneksi mäyräkoiransa on vielä elossa - vaikka vanha onkin - ja pitää päivittäisessä rytmissä kiinni ja on "juttukaverina". Tosin koira on kuuro, mutta silti kovalla äänellä sitä pitää kaiken aikaa komentaa ja omia tekemisiä kommentoida - rappukäytävässä ja pihalla ja parvekkeella, niin että kaikki varmasti kuulee...
Olen allerginen koirille, joten suurimman osan aikaa koira on onneksi siis "naapurin" puolella.
Siis tämä pyörremyrskyviikko on ohi. Eilen tietysti käytiin vierashuoneisto palauttamassa ennalleen ja piilottamassa liiat sisusteet. Ja istuttiin siellä rauhallisesti iltaa keskenämme rauhasta nauttien.
Anoppi on oikeasti aivan ihana, mutta kuitenkin osaa olla tosi rasittavakin. Sorry taas tämä valitus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti