parisuhdejuttuja

Meillä on parin viimeisen päivän - ja yön - aikana pistetty suhdettamme ojennukseen.
Onneksi päästiin - vaikkakin vähän viinan avulla - pohtimaan ääneen keskenämme suhdettamme, joka oli jotenkin muuttunut arkipäiväisen puutuneeksi. Olimme hyvää vauhtia kasvamassa toisistamme eroon ja elämässä elämäämme toistemme ohi.

Sysäyksen tälle pohdiskelulle antoi se, että mun edellisestä suhteesta "perimäni" asuntolaina pitää uusia, ja se edellinen partneri yrittää onnistuneesti luistella velvoitteistaan ja sysätä koko lainan minun hoidettavaksi. No hänhän onnistui jo silloin toistakymmentävuotta sitten kun sitä asuntoa ostettiin sen asunnon minun nimiin allekirjoittamaan. Asunto on siis minun ja kohta myös kaikki velat. Ongelma on siinä, että velkaa on enemmän kuin asunnon arvo tänään on. Ei siis kannata myydä - vielä. Mehän erosimme kymmenen vuotta sitten ja muutin työ perässä toiselle paikkakunnalle. Ja että se on parin sadan km päässä siitä asunnosta jota pitää jotenkin pitää hallussa - siis vuokralla se on.
Joo ja tätä problematiikkaa pohdittiin ja samalla ponnahti pintaan - oikeastaan jo tiedossa olleita - piirteitä minussa, jotka nykyistä partneriani on jäynäneet viime aikoina. Olen liian kiltti ja kaikkien höynäytettävissä. Minulla ei ole omia mielipiteitä. En osaa sanoa EI. jne jne

Sitä paitsi partnerini jo pitempään jatkuneiden alapäävaivojen vuoksi on keskinäinen seksielämämme ollut olematonta. Ja sekin vähän on jäänyt vielä vähemmälle. Ja tätä on jo pari vuotta jatkunut...

Näitä siis on pohdittu ja puhuttu humalassa ja selvin päin ja nyt on taas ihan avoimet ja hyvät välit keskenämme. Ja pääasia on kuitenkin se, että rakastan häntä. Ja hänkin taitaa minua rakastaa.

Anoppikin tuli muuten tänään kyläilemään - viikoksi! Onneksi on tuo vierashuoneisto - juuri tuo tarkoitusa varten hommattu. Jotta kyllä tämä tästä elämäksi vielä muuttuu. Kun tuli vielä reilut veronpalautuksetkin (sen asunnon tappiollisuuden vuoksi..)

...no tulipas taas valitettua...