Kesän tuloa ei voi enää estää. Ja se käy kalliiksi. Kovan talven jäljiltä nimittäin on pikkupuutarhassamme useampi kasvi kuollut kylmyyteen. Jopa hyvin normaalisti kestäviä muratteja paleltui useampi. Onneksi suurin osa kasveista säilyi kuitenkin hengissä. Saniaiset viihtyvät myös varjoisassa puutarhan osassa. Kuunliljat (Hosta) ovat jo melko isoja. Niitä isolehtisiä viherkasveja meillä on eri kokoisia ja värisiä puolenkymmentä. Ja isot hortensiat tulevat kukkimaan upeasti tänä kesänä. Tässä punaisempi vielä ihan nupussaan.
Lauantaina käytiin puutarhamyymälässä hankkimassa yli parilla sadalla eurolla uusia kasveja mehtyneiden tilalle. Vaikka auton peräosa oli ihan täynnä kasveja, ei ne ruukkuihin ja penkkeihin istutettuna paljon paljon puutarhaassa erotu... Mutta kunhan kasvavat ja alkavat kukoistamaan niin kyllä niistä iloa niin meille kuin kymmenille naapureillekin, jotka lähitalojen parvekkeilta meidän pihamme näkevät.
Kävimme ennen vappua ottamassa jäähyväiset anopin entisestä loma-asunnosta - meidän "mökistä" joka myytiin talvella. Käväisimme nykyisten omistajien kutsusta siis katsastamassa miten he ovat asunnon uudistaneet. Ihan siistiä oli pintaremontin jäljiltä. Kalustus oli pääosin meidän jäliltä, kun ne myytiin mukana.
Oli aika omituinen ja vähän haikeakin olo olla vieraana asunnossa, joka oli meidän kovassa käytössä vuosia. Olimme siellä lähes joka viikonloppu ja monet lomaviikotkin. Se oli meidän henkireikä luontoon, koska siellä oli iso terassi ja puutarha. Silloin meillä ei kaupunkiasunnossa ollut edes parveketta. Pahimmilla kesähelteillä kävin sieltäkäsin jopa muutaman kerran töissä, kun kaupunkiasunto oli liian tukahduttavan kuuma. Nythän meillä on "mökki" samassa talossa ja oma puutarha jossa iltaisin on varjoisan viileää.
Ja kevättäkin oli Hochsauerlandin luonnossa. Vuokot kukkivat viereisellä tontilla....
Uudet omistajat kyselivät anopilta, että oliko hän hyvissä väleissä muiden neljän osakkaan kanssa - se on siis viiden loma-asunnon talo. Anoppi sanoi, että yli 30 vuoden aikana ei niin hyvin tutustuttu, että olisi sinuttelemaan päässyt, vaikka hyvissä väleissä muuten oltiinkin.
Tällä homopiireissä kaikki ovat muuten automaattisesti sinuja keskenään. Minähän kyllä teen sinunkauppoja vähän nopeammin heteroidenkin kanssa. Ja savolaisella lupsakkuudella se myös täällä Saksassa onnistuu ihan hyvin. Meidän taloon muutti vajaa vuosi sitten uusi naapuri - nuori heteropoika, jonka kanssa viikottain nähdään porraskäytävässä tai pihalla. Tai postinkantaja jättää hänen pakettinsa meille, kun ei itse ole kotona. Ja työkaluja on lainaillut muutaman kerran. Pari viikkoa sitten viikonloppuna tämä poika soitti meidän ovikelloa muovikassi kädessään. Hänen jääkaappinsa oli hajonnut ja kysyi olisiko meidän jääkaapissa tilaa hänen ruoilleen. Ja meillähän oli viereisen vierashuoneiston jääkaappi melkein tyhjä. Annoin hänelle jopa asunnon avaimen, että voi hakea ruokansa vaikka me emme olisi kotonakaan.
Kun hän tuli palauttamaan avainta muutaman päivän päästä, niin sanoin, että eiköhän me voida jo jättää tuo teitittely, kun kerran jääkaapinkin jo keskenämme jaamme. Hän vaan naurahti ja löi kättä päälle sinunkauppojan merkiksi. Normaalistihan moista tapahtuma juhlistetaan "ystävyyden maljalla". Pitää se hoitaa joskus jälkikäteen.
Nyt on muuten anoppi taas viikon vierailulla - onneksi on tuo vierashuoneisto, että saa vähän olla rauhassa omalla puolellaan, eikä meidän "ilona" koko aikaa.
Seuraavat vieraat Suomesta tulee kuun lopulla. Kiva, että tulee täydennystä Salmarivarastoon, joka on jo melkein tyhjä:-)
