Elämä hymyilee taas

Olen pääsemässä yli viime viikkojen vaikeuksista. Olen miettinyt paljon asioita ja puhunut myös B:n kanssa paljon.

Erityisesti minua on auttanut Rhonda Byrnen kirja The Secret - Das Geheimnis. Sen B. osti ihan vahingossa, kun luuli sen olevan historiallinen romaani. Vaan onkin enemmän elämänohjeita ja perusjuttuja luotaava "käsikirja". Sitä lukiessa minulla jotenkin aukeni silmät ja mieli ja olen alkanut "ajatella" uudella tavalla. Olen alkanut miettiä mitkä asiat on minulle tärkeitä ja miten ne saavutan tai säilytän. En enää pyöriskele itsesäälissä ja kaivele menneitä muistoja - vaikka nekin tärkeitä on. Mutta yritän elää tätä päivää ja katsoa tulevaisuuteen ihan uusin silmin.

Ja se tuntuu toimivan. Nyt nukun yöni hyvin ja näen jopa hyviä unia. Viikkoja unet oli ahdistavia, joissa sama ongelma tai arvoitus pyöri kuin toistona koko yön, enkä päässyt siitä yli.

Arkielämäkin on ihan ennallaan - tai siis parantunut huomattavasti viimeaikaisesta. Niin, että kyllä tämä tästä on jo iloksi ja onneksi muuttumassa.




Innostuin jopa pihahommiinkin ja siivoilin nuutuneita perennoja kompostiasemalle ja laittelin vähän syksyn ja talven kasveja pihalle. Krysanteemi-amppeli, muutama kanerva sekä jokunen orvokki - ne kun on täällä syksyn ja talven kukkia. Entiset kukkasipulithan siellä on jo muhimassa ja odottamassa, että keväällä pääsevät taas loistoonsa.
On kiva, että keskellä kaupunkia on oma pikku piha jossa pääsee vähän möyrimään ja puuhastelemaan. Sekin taitaa olla melko terapeuttista puuhaa:-)

Eilen illalla törmäsin suomalaisessa chatissä täälläpäin asuvaan suomalaiskaveriin, joka tosin oli Suomessa käymässä. Juttelimme koko illan elämän syntyjä syviä ja se oli tosi hienoa. Tosin kuvaruudulla näytti tosi omituiselta, kun meidän asiallinen ja vakavakin keskustelu oli kaikkien vonkausviestien ja kyrvän koon kyselijöiden viestien välissä. Jatkamme tarinointia myöhemmin sähköpostitse. Meillä tuntui olevan niin paljon kerrottavaa. Olemmehan samalta seudulta kotoisin ja osin samanlaisessa elämäntilanteessa molemmat ja sympatia oli varmaan molemminpuoleista.


Olin viikon lomalla kun lomat pitää saada pidettyä ajallaan pois - ihan kotihommissa vaan - ja huomenna alkaa taas arkinen aherrus töissä.
Sellaista tällä kertaa:-)

Hienoista helpostusta

Tänään saatiin vihdoin puhuttua yhdessä asiallisesti ensimmäistä kertaa viikkoon. Sen verran aikaa meni, ennenkuin B oli saanut mietittyä asioita ja oltiin myös kahden kotona ilman vierailijoita. Viime viikolla oli joka ilta joku käymässä ja viikonloppuna myös anoppi myös.

Minä olin myös miettinyt tilannetta omasta kulmastani erityisesti viime yönä kun en saanut nukuttua. Minä pohdin, että en mielestäni ole mikään hirveä ihminen vaan oikeastaan päinvastoin. Ja se yhteinen elämä, jonka olemme viimeisen 12 vuoden aikana yhdessä rakentaneet on minulle tärkeä. Sitä ei voi heittää hetkessä pois. Ja sitä paitsi rakastan B:tä edelleen. Olemme yhdessä kokeneet vaikeita aikoja sairauksineen ja muine murheineen. Ja myös oppineet nauttimaan elämästä ja sen pienistä iloista. Haluan yrittää edelleen yhdessä vaikka sitten vähän eri pohjalta jos se tarpeen on.

B kertoi miettineensä samanlaisia mietteitä - siis omalta kantiltaan ja tullut melkein samaan tulokseen. Vain sillä erotuksella, että hän nyt on sattunut rakastumaan yhteiseen kaveriimme.
Heillä ei ole kuulemma suunnitelmaa eikä tarkoistua rikkoa meidän elämäämme, eikä kaverimme perheenkään. Lisäksi B vakuutti, että jos hänen on jossain tilanteessa valittava kumman kanssa yhdessä elää ja asuu, niin minä olen se mies. Ja tapahtui mitä tahansa, me pysymme ystävinä. Senhän olimme jo vannoneet ensimmäisenä iltana kun tapasimme 12 vuotta sitten. Ja sitä valaa on jouduttu muutaman kerran vuosien mittaan jouduttu muistelemaan.
Käytännössä näillä näkymin siis ulkoisesti ei mikään muutu. Me kuulumme yhteen ja pysymme yhdessä. Ja kaverimme kuuluu elämäämme kuten jo viisi vuotta jo muutenkin. Tosin painopiste B:n tunne-elämässä on nyt vähän eri suuntaan kallellaan.
Sehän on vuosien mittaan vaihdellut monastikin, mutta on aina pysytty yhdessä ja päästy yhteisymmärrykseen.
Sen verran mietin yrittää muuttaa omaa elämääni, että yritän olla olematta niin riippuvainen B:stä ja antaa hänelle ja myös itselleni vähän enemmän aikaa, ettemme joka minuutti roiku yhdessä.
Minulla on nyt jo ihan rauhallinen ja tasapainoinen olo ja luulen tulevani toimeen niin itseni kuin tämän tilanteenkin kanssa.
Kumma kun puhuminen (ja kirjoittaminenkin) auttaa, kun yrittää lajitella ajatuksiaan ja tunteitaan.

Elämä koettelee

Juuri nyt tuntuu elämä potkivan pahasti päähän.
Parisuhteemme on kovalla koetuksella. Jo pitemmän aikaa olen ollut huomaavani, että tunteet B:n puolelta on viilentyneet. Läheiset yhteiset hetket on vähentyneet olemattomiin. Luulottelin että se olisi vain hänen sairauksiensa vuoksi, ja että hän haluaa olla enempi omissa oloissaan.
Vaan vihdoin hän kertoi todellisen syyn: Hän on rakastunut. Meidän yhteiseen kaveriin, jonka kanss ollaan paljon yhdessä kolmistaankin oltu. Tämä kaveri on perheellinen, ja asuu perheensä kanssa, mutta on paljon meidän kanssa. Tiesin jo alusta asti, että he flirttailevat paljon keskenään, mutta pidin sitä vain hauskana pelinä. Nyt sitten on puolisoni mennyt rakastumaan tähän toiseen. On kuulemma jatkunut jo pitempäänkin tämä tunnetila. Minua hän rakastaa sanojensa mukaan edelleen, mutta toisin. Me olemme kumppanit ja elämme yhdessä ja niin se tulisi jatkumaankin. Mutta tämän toisen kanssa synkkaa paremmin, puhuvat samaa kieltä jne jne. Ja kumppanini kertoi nyt vihdoin minullekin mistä on kyse.
Minulla on suoraansanoen vähän vaikeaa ollut viime päivät. Ulkoisestihan meillä ei ole mikään muuttunut suhteessamme mihinkään, mutta sisässäni pyörii kaikenlaiset ajatukset, epätietoisuudesta, epävarmuudesta epätoivoon. Yritän kuitenkin pysytellä kasassa. Ja jatkaa elämää hänen (heidän) kanssaan yhdessä. Vaikka jotenkin olen ollut huonouninen viime päivinä.
Pitäisi saada puhua. Ja yrittää päästä masentavista ajatuksista pois ja miettiä mukavampia asioita. Kiitos kun kuuntelit. Nyt jo helpotti vähän.