Ruohonleikkuuta

Tänään, kun tulin töistä puoli kuuden maissa, oli rakas mieheni B. keittiössä kuorimassa porkkanoita ja perunoita ja paistamassa jauhelihaa. Siis ruokaa laittamassa. Tätä ei ihan joka päivä tapahdu, ja olin ihan ihmeissäni. Nää kotihommat kun on enemmän mun puuhaa, ja teen niitä mielelläni. Hyvää vastapainoa toimistohommille. - Siispä päätin leikata puutarhastamme vihoinkin nurmikon - olisi jo oikeastaan ollut viime viikonlopun possakka, mutta sade esti suunnitelmat.

Meidän pihamme on kaupungin keskellä pienkerrostalojen ympäröimä - suomalaisittain tosi mini puutarha - ehkä satakunta neliötä - mutta meidän oma - yksistään meidän käytössämme. Se kirjattiin erillisenä pykälänä vuokrasopimukseen kolme vuotta sitten kun tähän (2h k kh p) muutettiin. Edellinen puutarhan hoitaja otti lähtiessään perennat juurineen mukaan ja jätti romukasan ja kyntämättömän pellon meille perinnöksi. Ensin vietiin "Spermüll´ille" romut ja käännettiin lapiolla koko piha ja siitä on pikkuhiljaa muokkautunut - tietysti "kovan työn" mukana - ihan kiva pikkupuutarha, jossa on nurmikkoa (jonka leikkaukseen menee 15 minuuttia) ja reunoilla erilaisia perennoja ja muita kasveja ja ihana paviljonki (meidän kesäolohuone), jossa kesällä vietämme kaiket illat.

Kun kerroin aikoinaan työ- ja muille kavereille, että me saadaan oma puutarha, niin oli reaktiot lähes poikkeuksetta kauhistuneita : "siinähän on hirveästi työtä, ja hoitamista -eihän kukaan vapaaehtoisesti puutarhatöitä tee..." En ole vieläkään ymmärtänyt mitä nämä kaupunkilais-saksalaiset sitä ihmettelevät. Minä savolaispoikana (tosin kirkonkylänpoika) olen tottunut nyrkin mullassa möyrimiseen ja se on ihanaa. Varsinkin vuosikaudet kerrostalossa - ilman parveketta - asuneena olen tosi onnellinen, että pääsen pihalle. Samoin kuin mieheni B. joka on innoissaan ja tekee jatkuvasti pihasuunnitelmia ja niiden muutoksia, joita minä sitten toteutan pikkuhiljaa - tai nopeasti - mahdollisuuksien mukaan.

Siis B. oli tekemässä jauhelihaperunaporkkanapataa. Espanjalainen kaverimme oli tarkoitus leppyttää sillä. Eilen illalla hän soitti nääs, ja sanoi tulevansa puolalaisen mieskaverinsa kanssa meille netistä halpalentoa varaamaan, kun kummallakaan ei ole omaa nettiyhteyttä. B:lle tämä vierailu ei ollenkaan sopinut - oli juuri oksentamassa vatsavoivojensa vuoksi ja taisi melko kylmästi evätä vierailuluvan. Tänään yrittivät puhelimitse selvitellä eilistä väärinkäsitystä jne. Ei tainnut onnistua, koska saimme syödä maittavan pataruoan keskenämme - tosin hauturiystävämme (joka on muuten bi) käväisi myös syömässä ja telkkari-iltaa viettämässä. Ja nettiäkään ei ES-PL kaverimme näköjään tarvinneet.

Mulla on muuten tämän blogin suhteen vähän identiteettikriisi: haluaisin kirjoittaa kaikesta mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti paikkakunnat ja nimet mainiten. Toisaalta en tiedä miten intiimiksi ja avoimeksi oman elämän ja suhteen ja sen ongelmien ja ilojen kertominen ryöstäytyy - ja jos niin käy niin silloinhan voi joku tunnistaa ja vaikka pahoittaa mielensä tai ties vaikka mitä painostusta tulisi peliin... apua...

Kertomista tuntuisi olevan vaikka kuinka paljon.... toivottavasti joku jaksaa lukea:-)

Okei - jatkan ensin tällä neutraalilla nimettömällä päiväkirjateemalla:-)